keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

I LOVE Kuntosali, tai ainakin melkein.

Kuten varmaan monet facebook-ystävistäni tietää, käyn nykyään aika useasti salilla. Minä, joka inhosi liikuntaa yli kaiken, korvasi juoksumaton siiderillä ja söi miten sattui. Nyt takana on about 2 kuukautta, joista vähän reilu kuukausi kuntosaliharjoittelua. Tuloksia näkyy jo!
Okei, jotkut hormoonihirviöt voisivat sanoa, että onpa pieni haba mutta ottaen huomioon, että aloitettiin täysin nollasta (Laihdutin kaikki lihakset pois, kts. selvennys alempana), niin olen kyllä ihan tyytyväinen. Ps. noi valkoiset läiskät ei oo paskaa, vaan pigmenttihäiriötä, jotka ovat olleet pienestä pitäen, mutta ovat tulleet taas näkyville solkun ansiosta.

Olen aina ennen miettinyt, että mitä vähemmän syöt, sitä enemmän laihdut. Nyt Personal Trainerin palkattuani tajuan, ettei asia tosiaan ole näin. Mahani on pienentynyt vaikka syön kuin pieni sika. Yritän syödä tavallista kotiruokaa, joka kuitenkin on protskupitoista, koska muuten lihakset eivät kasva. Edelleen saan tehdä töitä sen kanssa, että syön tarpeeksi.

Olen joskus laihduttanut 36 kg, kun olin lihava pienempänä. Sen jälkeen sairastuin kaippa johonkin syömishäiriöön ja laihdutus meni yli. Olin aivan luuviulu. No, sitten tuli ystävämme alkoholi kuvioihin ja tasaannuin. Nyt vedän kultaista keskitietä; Syön, treenaan ja näytän silti paremmalta kuin luuviuluna. Tai se on ainakin tavoite. Nimim. en muista milloin viimeeksi olen ollut ilman paitaa rannalla. Minulla on siis huono itsetunto, mutta sen takia teenpä asialle jotain. Olet joskus lihava -> laihdutat -> olet edelleen mieleltäsi lihava.

Yksi asia mistä en ole erityisen ylpeä ja mistä haluan eroon on rööki. Poltin joskus 19 vuotiaana silloin tällöin, mutta lopetin. Viime syksyn Burn Out sai taas minut polttamaan ja nyt keväällä olen sen päättänyt lopettaa tai ainakin vähentää. Ihanne olisi se, että lopettaisin, mutta sallin itselleni baaritupakoinnin. Viina ja rööki, ah, mikä yhdistelmä. Syitä on monia. Suurin niistä on se, että en saa henkeä salilla tai tuntuu kuin happi loppuisi. Ei ole kiva tunne se. Olen sen verran tosissani tämän kropan muokkaamisen suhteen, että syöpäkääryleet saa nyt jäädä. Lisäksi, tietysti haluan, että miun antamat pusut maistuisivat muullekin kuin tervalle. ;)


No ei miulla muuta, meen nyt röökille, moi!

Tommi


1 kommentti:

  1. Samaistun tohon sun tekstiin aivan täysin. Ite ollu kans pienenpänä lihava ja laihdutin tossa jokunen vuosi sitte 27 kg. Ja ite kanssa alottanu ton kuntoilun ja röökiäkin yrittäny vähentää. Itsetunnossa on viel tekemistä, mutta ehkä se tästä pikkuhiljaa. :)

    VastaaPoista