tiistai 30. lokakuuta 2012

Life is like a box of chocolates. You never know what you're gonna get.

Morjenttes,

Tätä nyt kirjoittelen pitkästä aikaan. En ole kerennyt/jaksanut/halunnut kirjoitella tänne, koska tämä syksy on ollut kaikinpuolin aika haastava. Töissä olen ollut, vapaalla olen ollut ja Imatralla olen käynyt. Salikin maistuu taas, mikä on kyllä loistavaa mielenrauhoittamista. Personal Trainerin johdolla siellä mennään ja useimmiten kyllä yksin.


Aika paljon olen Arlan kanssa aikaa viettänyt, josta on tullut minulle aika läheinen. Olenkin miettinyt, jos ei viime kesänä olisi tapahtunut niitä asioita, joita tapahtui, ehkä emme olisi Arlan kanssa niinkään läheisiä ystäviä. Muutenkin olen ollut vanhempiin kavereihini enemmän viime aikoina yhteydessä. Ehkä sitä ihminen alkaa kaipaamaan vanhoja ystäviään ja uusia(vanhoja) tuulia elämäänsä merkittävien tapahtumien jälkeen. Saa purkaa sydäntään ja eikä rasita samoja ystäviä samoilla jutuilla koko ajan. Sitä varten ovat teraupeutit ja psykologit, joissa olen itseasiassa käynytkin juttelemassa vaikeina hetkinä. Niistä on ollut suuri apu. Viime kerralla n. kuukausi sitten tultiin siihen tulokseen, että en tarvitse enää psykologin palveluksia, sillä olen ns. parantunut. Siksi ns. parantunut, koska kyseessähän ei ollut mikään sairaus, vaan hetkittäinen halu puhua jonkun kanssa, joka on tuntematon ja puolueeton näissä elämän asioissa. Sen verran rankkaa minullakin ollut tässä jo tovin. Elämäni hirveimpiä aikoja olen elänyt, mutta nyt voi sanoa jo elämän hymyilevän. :)

APUA MIKS NÄÄ KAIKKI ON VÄÄRIPÄIN, MUTTA SIINÄ ARLA.


Hymy-juttu poiki aika paljon mielenkiintoa ihmisiltä ja chatissakin useasti siitä kysyttiin. Toteankin vain, että kyseisestä jutusta poiki kyllä hieman seuraamuksia ja sen jälkipyykkiä pestään vielä pitkään, osin minusta riippumattomista syistä. Tarkkasilmäiset ovatkin saattaneet valitettavasti bongata tätä jälkipyykkiä useissa eri medioissa ja epäilenpä, että vielä lisää on tulossa. Mutta eipä siitä sen enempää. Mulla kuitenkin asiat ihan hyvin. :)

Jos minulla on ollut rankkaa ja vaikea käsittää kaikkea, niin eipä taida ne paardit muuallakaan tällä hetkellä olla ihan ne parhaimmat. C'est la vie!




Alla vähän kuvia viimeaikaisesta elämästäni. Bloggailen taas, kun on jotain blogattavaa. Edelleen osa väärinpäin, en käsitä!

Oikean kokoisten rintsikoiden löytäminen on vaikeaa!









JOS JOKU OSAA AUTTAA MIKSI KÄNNYKÄSTÄ OTETUT KUVAT ON VÄÄRINPÄIN NI AUTTAKAA!


-Tommi Smura (Naurettiin kaverin kanssa, että olen Kallion Tarja Smura. Okei, lähestymiskieltoa ei ole, eikä varmastikkaan tulekkaan.. :D Kohtalossamme on vain niin paljon samaa ja oonhan mäkin nyt jonkin sortin missi ja aikamme kohukaunotar..)

PS. Hyvä biisi, joka on soinut viime päivät päässäni nonstoppina, jostain syystä.